Joululahjoja teini-ikäiselle kummipojalle

Vuorossa on kummipojan joululahjat

Itsenäisyyspäivänä odotellessani tietoa kummipojan lempiväreistä, aloitin tekemään sukkia. Päivän teemaan sopivat sukat syntyi kuin itsestään sinivalkoisilla langoilla. No okei osa on harmaatakin, mutta nämä on niin suomalaiset sukat kuin on langat. Tumma sininen on Ville-sukkalangan loppu ja muut on seiskaveikkaa. 

Sukan kokoa arvoin jonkun verran, kun en ollut varma minkä kokoinen jalka kummipojalla on. Nopealla päättelyllä tein sukat jotka ovat omalle liki saman ikäiselle teinipojalle sopivat. Kuulemma koko on 43-44 joten saatoin onnistua. Vielä en tiedä miten jalkaan mahtuivat.

Sitten sain tiedon ettei värillä ole väliä kunhan on musta. Näin olin arvellutkin ja jouduin lankaostoksille. Tavan marketista onneksi löytyy seiskaveikkaa mustana. Kaverilta sain peruspipon ohjeen, jota käytin ensimmäistä kertaa. Hieman jännitti kutominen mustalla langalla. En ole aiemmin kutonut mustalla, koska olen pitänyt sitä työläänä värinä, kuten kaikkia tummia värejä. Aloitin sukkapuikoilla, mutta jouduin vaihtamaan pyöröpuikkoihin, kun tuntui että silmukat tippuu koko ajan puikoilta. 

  Lopputulokseen olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Tällaisen pipon voisin tehdä itsellekin. Tosin värinä olisi jotain muuta kuin musta. 

Kummipojan joulupakettiin sujahti siis musta peruspipo ja suomisukat. 

Joululahja, pipo teinitytölle

Vanhin kummityttö on jo teini-ikäinen. Sen ikäiselle ei enää uskalla valita omasta päästä värejä. Takin väri ja lempivärit ovat tärkeitä tekijöitä. Äitiä haastattelemalla sain selville että takit ovat musta ja tumman sininen. Lempiväri on kuitenkin violetti. 

Päätin valita pipoon väreiksi seiskaveikan luumun ja 7 veljestä Aapo langan vaalean harmaan. 

Tupsun tein kuitenkin heijastuslangasta.

Kuvio oli yllättävän helppo tehdä. Tässäkään ei kauaa nokka tuhissut.

Toivottavasti kelpaa kummitytsylle!

Ja kelpasihan se. Jätti iso kiitos tuli jo aattona kuvalla ja kommentilla, että tätä pipoa mä voin sentään käyttää. Kellään ei oo samanlaista ja tää ei oo nolo!

Säärystimet tytölle

Kummityttö tilasi jo marraskuun alussa itselleen pidemmät polven yli säärystimet. Tuolloin päätin että säärystimistä tulee jämälanka mahtavuudet eli riemukkaan kirjavat jotta niitä voi käyttää kaikkien vaatteiden kanssa. 

Langat itsessään jo olivat iloista väriterapiaan tummaan syksyyn. Näitä oli ilo kutoa, kun koko ajan sai odottaa uutta väriä.

Kudoin sekä oikeaa, että joustinneuletta tasaisin välimatkoin, jotta pysyvät paremmin ylhäällä. Rimppakintulle en kavennuksia, koska lahjan saajan jalan paksuutta olisi ollut vaikea arvailla.

Säärystimet pakataan tiukkana rullana, jolloin koko riemun kirjavuus paljastuu vasta, kun saa paketin kokonaan auki!

On ne vaan niin nätit! Värit hehkuu ja korostavat toisiaan vai mitä?

Heijastus-pipo

Kun näin ensimmäisen kerran heijastuslankaa, tiesin että tätä on ostettava heti että sitä varmasti saa.

Kaupassa nopealla googletuksella löytyi helpon oloinen ohje pipoon. Paksu lanka tosin vaati uusien puikkojenkin ostamisen. Ostin koivuiset puikot, ettei tartte tulevaisuudessa miettiä tarvitsenko myös puiset.

Samalla sain idean että tästähän voisi kehkeytyä siskolle hyvä joululahja.

Nopeasti alkoi pipo kutoutua. Valkoinen ja harmaa lanka vaihtui niin nopeasti että ihan hämmästyin vauhtia. 

Välillä piti malttamattoman toki testata heistusefektiä.

Kiiluu se!

Sovitusta omaan päähän.

Viimeistelynä vielä tupsu. Kylä nyt siskon kelpaa kun on uusi paksu pipo joka näkyy pimeässä!

Joululahja, pipo tytölle

Kun olin tehnyt yhden pipon, halu tehdä toinen oli iso. Voiko pipon tekeminen olla nopeampaa kuin sukkien kutominen?

Siispä kokeilemaan. Lisätäkseni vaikeuskerrointa tein pienemmän(eri ohje) ja myös ohjeessa olleen kirjoneuleosuuden. Värit valitsin summamutikassa nuorinta kummityttöä ajatellen. Koon valint hieman jännitti, kun pientä pipoa tehdessä en voinut sitä sukkapuikkojen kanssa sovittaa päähän.

Lopputulos on kyllä huikean hieno vaikka itse sanonkin. Pipo antaa periksi niin että mahtuu vaikka aikuisen päähän, on vain vähän matalampi malli. Luumu ja syklaami on seiskaveikkaa ja luonnonvalkoinen on seiskaveikan Aapoa.

Tupsuun laitoin tässäkin heijastusta sekä pipossa olleita lankoja. Toivottavasti pikku likka diggaa!

Joululahjoja, pipo pojalle

Sain äidiltä Novitan Neulo-lehden(1/2014) josta bongasin hauskan pipo ohjeen. Vaikutti helpolle, varsinkin kun päätin jättää kirjomisen väliin ja käyttää valmiiksi ostettua 7veikka polkka lankaa.

Perjantai iltana loin silmukat ja aloitin resorin kutomisen.

Lauantaina sitten tuli vastaan muutama aivoja kutittava hidaste. Lisää puikoillle tasaisesti kuusi silmukkaa. Neljälle puikolle melkoinen haaste. Sitten rupesi puikot käymään lyhyiksi ja silmukat tuppasivat karkaamaan, joten vaihdoin pyöröpuikoille. Seuraavat haasteet koitti sitten kavennusten kanssa. Ei pitäisi joutua laskemaan laskuja joissa ei luvut mene tasan. Onneksi sain rautalanka piirroksen asulla kavennukset onnistumaan. Sadan silmukan piirtäminen ja laskeminen on vaan melkoinen homma!

Lauantai iltana oli pipo jo valmis. Omasta mielestä pipo oli jotenkin vajaa joten päätin tehdä siihen tupsun.

 Luonnonvalossa

Salamalla

Tupsuun käytin heijastuslankaa, joka ainakin vähän erottuu myös pimeässä.

Pipo on siis joululahja siskon pojalle joten päivitys on laitettava aaton jälkeen ja kuvissa poseeraa vain tuottaja ei käyttäjä :)

Jolla on tupsu, on hupsu! Tarvitsee tehdä itsellekin pipo!

Kirjoneulemalleja

Kuvittelin että olen jo tämän jakanut aiemmin, mutta ilmeisesti en ole.

Noin vuosi sitten mummini antoi kaikki vanhat neulemallit  minulle, kun kuuli innostukseni kutomiseen. Hienointa tässä on että näillä ohjeilla on kuvioitu melkein kaikki lapsuudesta tutut lapaset ja sukat.

Äiti pisti toki paremmaksi ja osti divarista Mary Oljen Kirjokintaat -kirjan. Yllätys oli että kirjan sisältä löytyi bonuksena ruutupaperilla oleva ohje baskerille ja sitten tuollaisen villapaidan ohje. 

Jumpperi koiralle

Työkaveri valitteli että koiralla on vilu. Vitsinä heitin että mähän voisin kutoa koiralle jumpperin. Niinhän siinä sitten kävi että siirryttiin sanoista tekoihin.

Kaupasta lähti mukaan tarjouksessa ollutta 7veljestä "Aapo" villalankaa ja netistä löysin ohjeen Yhteishyvän sivuilta.

Kaveri mittasi koiran ja minä aloitin neulomisen. Ohje oli aavistuksen verran työläs ja sokkona kutoessa kokoajan pelkäsin tuleeko liian iso tai liian pieni. Yhdessä päädyttiin yksiväriseen viininpunaiseen nuttuun ilman hihoja.

Muutaman purkamisen ja uudelleen tekemisen jälkeen pääsin juonesta kiinni.
Tosin vatsanalle tehdyt lisäykset on niin rumat etten ottanut niistä edes kunnon kuvaa.

Viimeistelynä piti kutoa kaulus, joka oli suhteellisen haastava, kunnes sain ideasta kiinni.

Helmaan piti jälkikäteen tehdä resori, josta tein väljemmän kuin ohjeessa, mutta silti se on liian tiukka.

Hiha-aukkojen viimeistelynä tein kauniit pitsit, koska tyttökoiralle oli jumpperi tulossa.

Valmis nuttu.

Nättiä <3

Kuvaa koiran päällä ei ole saatavilla, mutta aavistuksen liian pitkä selkä. Pitkä koipiselle koiralle tuo malli on työläs pukea, mutta ilmeisesti koiruus kuitenkin piti neuleesta, sillä vielä sitä ei ole syöty, kuten työkaverille tehdyt villasukat.