Viheriä pipo

Joulun aikaan tein pipoja lahjaksi kutoen. Yhdestä piposta jäi lankaa ylitse. Silloin sain ajatuksen tehdä pipon myös itselle. Langan (7 veljestä Raita "metsä") värit sopivat lempi huiviini ja takkiin.

Ohjeeksi valitsin Novitan arkistosta virkatun peruspipon. Ohje oli miehelle joten vähensin lisäyksiä niin että pipoon jäi vain 90 silmukkaa. Viimeisen kerroksen virkkasin kiinteillä ketjusilmukoilla, muuten kiinteillä silmukoilla.

 

Pipo oli muutaman kuukauden tauolla, kunnes viime viikolla sain päähäni tehdä pipon loppuun. Pääsiäisenä aikaa oli yllin kyllin, kun olin saanut kolmien sukkien urakan valmiiksi. Virkatessa kehittyi myös ajatus koristaa pipoa kukalla. Kukka on samaa mallia kuin anelmaiset sukissa. 

Ylläripylläri kaverille 3/5

Kolmas kaveri sai pääni raksuttamaan. Onneksi on facebook ja saatoin vähän vakoilla millaisista väreistä kaverini pitää. Sukkia en hänelle halunnut tehdä koska itsekin kutoo sukkia. Minulla jopa sattuu olemaan yhdet hänen tekemät sukat!

Aloitin kutomaan ihan tavallista peruspipoa nurin oikein.

Sitten bongasin Novitan sukkalehdestä Anelmaiset sukista hyvän kukan virkkausohjeen jota hieman soveltaen tein ensimmäisen kukan. Tässä vaiheessa ajatus oli että teen yhden heijastinlangasta ja neulon sen kiinni.

Kukkia tulikin lopulta kolme, mutta en ommellut niitä kiinni vaan nyt ne on hakaneuloilla kiinni jolloin käyttäjä voi itse valita 0-3 kukkaa pipoon tai käyttää vaikka rintakoruna.

Tämä oli niin hieno että meinasin omia itse koko pipon. Kaverilta kuulin, että piposta oli tullut heti kinaa tyttären kanssa, joka oli yrittänyt omia pipon heti. Tarvinnee tehdä itselle oma kukkahattu pipo. 

Kerrankin ylitin itseni!

Ylläripylläri kaverille 2/5

Seuraavaksi kudoin kaverille H mansikkaisen makean pipon.

Aloitin samalla Novitan Neulolehdestä löytyneellä ohjeella, mutta muutin kuvion itse suunnittelemakseni.

 

Kuvion suunnittelu oli yllättävän hauskaa puuhaa. Melkoisesti laskemista jne. Mutta lopputulokseen olen tyytyväinen.

Herttaiselle ihmiselle on syytä tehdä herttainen pipo.

Hetken herkitsin pipoa ilman tupsua, mutta jotenkin mansikkajäätelön kummitellessa väreissä, oli pallokin saatava pipoon.

Lopputulokseen olen itse tyytyväinen ja ilmeisesti oli lahjan vastaan ottajakin. 

Joululahjoja teini-ikäiselle kummipojalle

Vuorossa on kummipojan joululahjat

Itsenäisyyspäivänä odotellessani tietoa kummipojan lempiväreistä, aloitin tekemään sukkia. Päivän teemaan sopivat sukat syntyi kuin itsestään sinivalkoisilla langoilla. No okei osa on harmaatakin, mutta nämä on niin suomalaiset sukat kuin on langat. Tumma sininen on Ville-sukkalangan loppu ja muut on seiskaveikkaa. 

Sukan kokoa arvoin jonkun verran, kun en ollut varma minkä kokoinen jalka kummipojalla on. Nopealla päättelyllä tein sukat jotka ovat omalle liki saman ikäiselle teinipojalle sopivat. Kuulemma koko on 43-44 joten saatoin onnistua. Vielä en tiedä miten jalkaan mahtuivat.

Sitten sain tiedon ettei värillä ole väliä kunhan on musta. Näin olin arvellutkin ja jouduin lankaostoksille. Tavan marketista onneksi löytyy seiskaveikkaa mustana. Kaverilta sain peruspipon ohjeen, jota käytin ensimmäistä kertaa. Hieman jännitti kutominen mustalla langalla. En ole aiemmin kutonut mustalla, koska olen pitänyt sitä työläänä värinä, kuten kaikkia tummia värejä. Aloitin sukkapuikoilla, mutta jouduin vaihtamaan pyöröpuikkoihin, kun tuntui että silmukat tippuu koko ajan puikoilta. 

  Lopputulokseen olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Tällaisen pipon voisin tehdä itsellekin. Tosin värinä olisi jotain muuta kuin musta. 

Kummipojan joulupakettiin sujahti siis musta peruspipo ja suomisukat. 

Joululahja, pipo teinitytölle

Vanhin kummityttö on jo teini-ikäinen. Sen ikäiselle ei enää uskalla valita omasta päästä värejä. Takin väri ja lempivärit ovat tärkeitä tekijöitä. Äitiä haastattelemalla sain selville että takit ovat musta ja tumman sininen. Lempiväri on kuitenkin violetti. 

Päätin valita pipoon väreiksi seiskaveikan luumun ja 7 veljestä Aapo langan vaalean harmaan. 

Tupsun tein kuitenkin heijastuslangasta.

Kuvio oli yllättävän helppo tehdä. Tässäkään ei kauaa nokka tuhissut.

Toivottavasti kelpaa kummitytsylle!

Ja kelpasihan se. Jätti iso kiitos tuli jo aattona kuvalla ja kommentilla, että tätä pipoa mä voin sentään käyttää. Kellään ei oo samanlaista ja tää ei oo nolo!

Heijastus-pipo

Kun näin ensimmäisen kerran heijastuslankaa, tiesin että tätä on ostettava heti että sitä varmasti saa.

Kaupassa nopealla googletuksella löytyi helpon oloinen ohje pipoon. Paksu lanka tosin vaati uusien puikkojenkin ostamisen. Ostin koivuiset puikot, ettei tartte tulevaisuudessa miettiä tarvitsenko myös puiset.

Samalla sain idean että tästähän voisi kehkeytyä siskolle hyvä joululahja.

Nopeasti alkoi pipo kutoutua. Valkoinen ja harmaa lanka vaihtui niin nopeasti että ihan hämmästyin vauhtia. 

Välillä piti malttamattoman toki testata heistusefektiä.

Kiiluu se!

Sovitusta omaan päähän.

Viimeistelynä vielä tupsu. Kylä nyt siskon kelpaa kun on uusi paksu pipo joka näkyy pimeässä!

Joululahja, pipo tytölle

Kun olin tehnyt yhden pipon, halu tehdä toinen oli iso. Voiko pipon tekeminen olla nopeampaa kuin sukkien kutominen?

Siispä kokeilemaan. Lisätäkseni vaikeuskerrointa tein pienemmän(eri ohje) ja myös ohjeessa olleen kirjoneuleosuuden. Värit valitsin summamutikassa nuorinta kummityttöä ajatellen. Koon valint hieman jännitti, kun pientä pipoa tehdessä en voinut sitä sukkapuikkojen kanssa sovittaa päähän.

Lopputulos on kyllä huikean hieno vaikka itse sanonkin. Pipo antaa periksi niin että mahtuu vaikka aikuisen päähän, on vain vähän matalampi malli. Luumu ja syklaami on seiskaveikkaa ja luonnonvalkoinen on seiskaveikan Aapoa.

Tupsuun laitoin tässäkin heijastusta sekä pipossa olleita lankoja. Toivottavasti pikku likka diggaa!

Joululahjoja, pipo pojalle

Sain äidiltä Novitan Neulo-lehden(1/2014) josta bongasin hauskan pipo ohjeen. Vaikutti helpolle, varsinkin kun päätin jättää kirjomisen väliin ja käyttää valmiiksi ostettua 7veikka polkka lankaa.

Perjantai iltana loin silmukat ja aloitin resorin kutomisen.

Lauantaina sitten tuli vastaan muutama aivoja kutittava hidaste. Lisää puikoillle tasaisesti kuusi silmukkaa. Neljälle puikolle melkoinen haaste. Sitten rupesi puikot käymään lyhyiksi ja silmukat tuppasivat karkaamaan, joten vaihdoin pyöröpuikoille. Seuraavat haasteet koitti sitten kavennusten kanssa. Ei pitäisi joutua laskemaan laskuja joissa ei luvut mene tasan. Onneksi sain rautalanka piirroksen asulla kavennukset onnistumaan. Sadan silmukan piirtäminen ja laskeminen on vaan melkoinen homma!

Lauantai iltana oli pipo jo valmis. Omasta mielestä pipo oli jotenkin vajaa joten päätin tehdä siihen tupsun.

 Luonnonvalossa

Salamalla

Tupsuun käytin heijastuslankaa, joka ainakin vähän erottuu myös pimeässä.

Pipo on siis joululahja siskon pojalle joten päivitys on laitettava aaton jälkeen ja kuvissa poseeraa vain tuottaja ei käyttäjä :)

Jolla on tupsu, on hupsu! Tarvitsee tehdä itsellekin pipo!

Virkattu pipo

Kun punaiset sukat valmistui, jäi lankaa jonkin verran. Kädessä oli virkkuukoukku jolla olin päätellyt punaiset sukkani. Hetken näitä kahta käsissä pyöriteltyäni aloin virkata pipoa. 

Ilman ohjetta pelkällä näppi tuntumalla ja ajoittain päähän sovitellen pääsin näin pitkälle. Sitten loppui lanka. Harmistus oli melkoinen!

Seuraavana päivänä hain lisää lankaa ja sain pipon valmiiksi. Siitä lähtien se on sitten ollut päässä aina ulkona ollessa. Itse tehty, ihan paras.