Ylläripylläri kaverille 2/5

Seuraavaksi kudoin kaverille H mansikkaisen makean pipon.

Aloitin samalla Novitan Neulolehdestä löytyneellä ohjeella, mutta muutin kuvion itse suunnittelemakseni.

 

Kuvion suunnittelu oli yllättävän hauskaa puuhaa. Melkoisesti laskemista jne. Mutta lopputulokseen olen tyytyväinen.

Herttaiselle ihmiselle on syytä tehdä herttainen pipo.

Hetken herkitsin pipoa ilman tupsua, mutta jotenkin mansikkajäätelön kummitellessa väreissä, oli pallokin saatava pipoon.

Lopputulokseen olen itse tyytyväinen ja ilmeisesti oli lahjan vastaan ottajakin. 

Ylläripylläri kaverille 1/5

Aloitin facebookissa haasteen jossa viidelle nopeimmalle lähetän jotain itsetehtyä vuoden 2016 aikana.

Ensimmäisen paketin tein kaverilleni K.

Tälle iloiselle ja aurinkoiselle ihmiselle halusin lähettä auringon lämpöä keltaisten pitsisukkien muodossa.

Sukan varteen tein vielä vähän röyhelömmän virkkuut ja varastoista löysin iloisen oranssit rusetit. Nämä tulla tupsahti viikossa, samalla kun tein itselleni joululahja sukkia

Pitsikuviota jatkoin tälläkertaa pidemmälle ja viimeisen tein kärkeen vain yksin kertaisena jolloin kuvio loppuu tuollatavalla suiposti.

Ruseteilla somistetut viimeistellyt sukat saapuivat kaverille heti vuoden ensimmäisenä arkipäivänä.

Joulusukat itselle

Jouluna totesin että itsekin haluaisin uudet villasukat.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Lankana on Janne-lanka jota ostin jo alkusyksystä. Ajatus oli tehdä ihan perusperusperussukat, mutta sitten vähän lipesin jatkamaan joustinta tuohon jalkapöydän päällekin. Yksi 50g kerä riitti yhteen sukkaan. Ostaessa sattui pieni kämmi ja langat on eri erää. Tarkkaavaisin sen kyllä huomaa jos osaa katsoa.

Lopputuloksena kuitenkin kivat pikku arkisukat itselle. Lankakin tuntuu ihan kohtuulliselle paljasta ihoa vasten.

Joululahjoja teini-ikäiselle kummipojalle

Vuorossa on kummipojan joululahjat

Itsenäisyyspäivänä odotellessani tietoa kummipojan lempiväreistä, aloitin tekemään sukkia. Päivän teemaan sopivat sukat syntyi kuin itsestään sinivalkoisilla langoilla. No okei osa on harmaatakin, mutta nämä on niin suomalaiset sukat kuin on langat. Tumma sininen on Ville-sukkalangan loppu ja muut on seiskaveikkaa. 

Sukan kokoa arvoin jonkun verran, kun en ollut varma minkä kokoinen jalka kummipojalla on. Nopealla päättelyllä tein sukat jotka ovat omalle liki saman ikäiselle teinipojalle sopivat. Kuulemma koko on 43-44 joten saatoin onnistua. Vielä en tiedä miten jalkaan mahtuivat.

Sitten sain tiedon ettei värillä ole väliä kunhan on musta. Näin olin arvellutkin ja jouduin lankaostoksille. Tavan marketista onneksi löytyy seiskaveikkaa mustana. Kaverilta sain peruspipon ohjeen, jota käytin ensimmäistä kertaa. Hieman jännitti kutominen mustalla langalla. En ole aiemmin kutonut mustalla, koska olen pitänyt sitä työläänä värinä, kuten kaikkia tummia värejä. Aloitin sukkapuikoilla, mutta jouduin vaihtamaan pyöröpuikkoihin, kun tuntui että silmukat tippuu koko ajan puikoilta. 

  Lopputulokseen olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Tällaisen pipon voisin tehdä itsellekin. Tosin värinä olisi jotain muuta kuin musta. 

Kummipojan joulupakettiin sujahti siis musta peruspipo ja suomisukat. 

Joululahja, pipo teinitytölle

Vanhin kummityttö on jo teini-ikäinen. Sen ikäiselle ei enää uskalla valita omasta päästä värejä. Takin väri ja lempivärit ovat tärkeitä tekijöitä. Äitiä haastattelemalla sain selville että takit ovat musta ja tumman sininen. Lempiväri on kuitenkin violetti. 

Päätin valita pipoon väreiksi seiskaveikan luumun ja 7 veljestä Aapo langan vaalean harmaan. 

Tupsun tein kuitenkin heijastuslangasta.

Kuvio oli yllättävän helppo tehdä. Tässäkään ei kauaa nokka tuhissut.

Toivottavasti kelpaa kummitytsylle!

Ja kelpasihan se. Jätti iso kiitos tuli jo aattona kuvalla ja kommentilla, että tätä pipoa mä voin sentään käyttää. Kellään ei oo samanlaista ja tää ei oo nolo!

Säärystimet tytölle

Kummityttö tilasi jo marraskuun alussa itselleen pidemmät polven yli säärystimet. Tuolloin päätin että säärystimistä tulee jämälanka mahtavuudet eli riemukkaan kirjavat jotta niitä voi käyttää kaikkien vaatteiden kanssa. 

Langat itsessään jo olivat iloista väriterapiaan tummaan syksyyn. Näitä oli ilo kutoa, kun koko ajan sai odottaa uutta väriä.

Kudoin sekä oikeaa, että joustinneuletta tasaisin välimatkoin, jotta pysyvät paremmin ylhäällä. Rimppakintulle en kavennuksia, koska lahjan saajan jalan paksuutta olisi ollut vaikea arvailla.

Säärystimet pakataan tiukkana rullana, jolloin koko riemun kirjavuus paljastuu vasta, kun saa paketin kokonaan auki!

On ne vaan niin nätit! Värit hehkuu ja korostavat toisiaan vai mitä?

Heijastus-pipo

Kun näin ensimmäisen kerran heijastuslankaa, tiesin että tätä on ostettava heti että sitä varmasti saa.

Kaupassa nopealla googletuksella löytyi helpon oloinen ohje pipoon. Paksu lanka tosin vaati uusien puikkojenkin ostamisen. Ostin koivuiset puikot, ettei tartte tulevaisuudessa miettiä tarvitsenko myös puiset.

Samalla sain idean että tästähän voisi kehkeytyä siskolle hyvä joululahja.

Nopeasti alkoi pipo kutoutua. Valkoinen ja harmaa lanka vaihtui niin nopeasti että ihan hämmästyin vauhtia. 

Välillä piti malttamattoman toki testata heistusefektiä.

Kiiluu se!

Sovitusta omaan päähän.

Viimeistelynä vielä tupsu. Kylä nyt siskon kelpaa kun on uusi paksu pipo joka näkyy pimeässä!